26.11.1991

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Sijoituslinkki Oy:n konkurssipesä on Postipankki Oy:lle 2.1.1989 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että Sijoituslinkki Oy oli 28.6.1988 asetettu konkurssiin ja valvonta konkurssissa oli toimitettu 4.10.1988. Pankki oli 20.10.1987 myöntänyt yhtiölle luotollisen postisiirtotilin, jonka luoton määrä oli ollut 400.000 markkaa. Luotollisen tilin sopimuksen mukaan sen voimassaolo oli määrätty päättymään 31.12.1992. Yhtiö oli kahden kuukauden kuluessa käyttänyt luoton määrän lähes kokonaan. Ennen yhtiön konkurssia oli tilille tehty kolme lainasuoritusta ja 22.6.1988 yhtiön oma pano 400.000 markkaa. Tämän maksun suorittamiseen oli käytetty toisesta rahalaitoksesta nostettuja varoja eikä suoritukselle ollut hyväksyttävää liiketaloudellista tai toiminnallista perustetta.

Pankki ei ollut sopimusehtojen mukaan irtisanonut sopimusta eikä velka ollut luotollisen tilin erityisehtojen mukaan erääntynyt ennen yhtiön asettamista konkurssiin. Yhtiön omalla panolla oli ollut tarkoitus suosia yhtä yhtiön velkojista ja viime kädessä pankille vakuuden antanutta tahoa muiden velkojien kustannuksella tilanteessa, jossa tietoisuus välittömästi seuraavasta konkurssista oli ollut olemassa. Yhtiö oli kerrotulla menettelyllään maksanut velan, joka ei ollut erääntynyt maksettavaksi ennen konkurssia, ja lahjoittamiseen verrattavalla toimenpiteellä hukannut yhtiön omaisuutta siten, että siitä oli tullut tuntuva vahinko, ja sen tarkoitus oli ollut loukata muiden velkojien oikeuksia.

Tämän vuoksi konkurssipesä on konkurssisäännön 46 §:n b ja d kohtien nojalla vaatinut, että mainittu 22.6.1988 tapahtunut 400.000 markan suoritus palautetaan konkurssipesälle 16 prosentin korkoineen sanotusta päivästä lukien ja että pankki velvoitetaan korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen päätöspäivästä lukien.

Pankin vastaus

Pankki on vastustanut kannetta ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen päätöspäivästä lukien. Pankki on lausunut, että kysymyksessä oli ollut luotollinen tili, jolla ei ollut tarkoitus ottaa yksittäistä luottoa vaan jatkuva luotto, joka voitiin maksaa milloin tahansa ja käyttää taas uudelleen. Luottoa ei tullut maksaa tiettynä eräpäivänä. Yhtiön oma pano oli ollut tavanomainen toimenpide eli varojen tallettaminen yhtiön omalle tilille. Tilin luotto oli poistettu 28.6.1988 sen jälkeen, kun yhtiö oli asetettu konkurssiin, missä tilanteessa pankilla oli ollut sopimusehtojen mukainen erityinen erääntymisperuste.

Raastuvanoikeuden päätös 5.7.1989

Jutussa oli riidatonta, että yhtiö oli ollut velkaa pankille ennen 22.6.1988 tapahtunutta suoritusta yli 400.000 markkaa. Yhtiö oli maksanut olemassa olevaa velkaa. Ei ollut näytetty, että velan maksusta olisi sen suoritusvaiheessa tehty erityistä sopimusta. Tämän vuoksi oli jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi lahjoittamalla hukannut omaisuutta tai että omaisuudesta olisi tehty konkurssisäännön 46 §:n b kohdassa tarkoitettua sopimusta.

Yhtiöllä oli ollut luotollisen tilin ehtojen mukaan oikeus halutessaan maksaa velka. Asiassa oli kuitenkin selvitetty, että kysymyksessä oli ollut ainoa yhtiön sopimuksen voimassaoloaikana tekemä oma pano. Maksu oli tapahtunut samana päivänä toisesta rahalaitoksesta otetuilla varoilla. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on katsonut, että velan maksu oli tapahtunut sellaisin järjestelyin, että se oli kokonaisuus huomioon ottaen tapahtunut velallisen ammattiin nähden epätavallisella maksuvälineellä.

Mainitulla perusteella raastuvanoikeus on velvoittanut pankin suorittamaan konkurssipesälle vaaditut 400.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.6.1988 lukien ja korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 10.000 markalla 16 prosentin korkoineen päätöspäivästä 5.7.1989 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.1.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi pankki oli valittamalla saattanut jutun, on pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen muutoin, mutta antanut seuraavan jälkivalvontaosoituksen. Koska kanne oli nostettu niin myöhään, että pankki ei ollut voinut valvoa sille kanteen johdosta syntynyttä saatavaansa yhtiön konkurssissa paikalletulopäivänä, pankilla oli konkurssisäännön 48 §:n mukaan oikeus valvoa saatavansa Helsingin raastuvanoikeudessa kolmen kuukauden kuluessa hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi tulosta. Jos saatava vahvistettiin maksettavaksi ja pesästä jo oli jaettu varoja konkurssivelkojille, pankki sai siitä, mitä sen oli palautettava konkurssipesään, vähentää sen, mitä se olisi jako-osuutena saanut, jos se olisi valvonut saatavansa paikalletulopäivänä.

Lisäksi pankki on velvoitettu suorittamaan konkurssipesälle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Sijoituslinkki Oy ja pankki ovat 20.10.1987 tehneet luotollista postisiirtotiliä koskevan sopimuksen, jossa yhtiölle myönnetyn luoton määräksi oli sovittu enintään 400.000 markkaa. Sopimuksen voimassaolo oli määrätty päättymään 31.12.1992. Sopimusehtojen mukaan sopimus voitiin kummaltakin puolelta sanoa irti päättymään yhden kuukauden kuluessa irtisanomisesta ja sopimusajan päättyessä tilin omistaja suoritti takaisin maksamattoman luottopääoman korkoineen pankille. Erityisiksi erääntymisperusteiksi oli sovittu, että jos velasta annettua vakuutta ei enää voitu katsoa riittäväksi tai jos muuten havaittiin, että velan tai sen koron sopimuksen mukainen suorittaminen vaarantui, oli tilinomistajan pankin määräämässä ajassa ja sen hyväksymällä tavalla lisättävä vakuutta tai lyhennettävä velkaa. Muutoin pankki voi pitää velkaa tuon määräajan päättyessä erääntyneenä. Jos tilinomistaja joutui konkurssitilaan, haki akordia tai lakkautti maksunsa, oli velkaa pidettävä heti erääntyneenä, jos pankki niin halusi.

Esitetyn selvityksen mukaan tilin luotto on käytetty kokonaisuudessaan 6.4.1988. Sen jälkeen tilille on tullut eräältä toiselta yhtiöltä lainasuorituksina 30.000 markkaa 16.5.1988, 8.000 markkaa 18.5.1988 ja 20.000 markkaa 31.5.1988. Tilin käyttövara on ollut 31.5.1988 siltä suoritettujen maksujen johdosta 60,86 markkaa ja yhtiö on sen jälkeen 22.6.1988 suorittanut tilille omana panona kysymyksessä olevat 400.000 markkaa, jolloin tilin käyttövaraksi on tullut 400.060,86 markkaa. Varat tähän talletukseen on saatu nostamalla eräässä toisessa rahalaitoksessa olevalta yhtiön tililtä 400.000 markkaa, millä summalla on ostettu varojen siirtoa varten pankkivekseli.

Yhtiön tilille tehty suoritus, joka on tapahtunut kerrotuin tavoin toisesta rahalaitoksesta nostetuilla ja pankkivekselillä siirretyillä varoilla, ei ole ollut konkurssisäännön 46 §:n d kohdassa tarkoitettu epätavallista maksuvälinettä käyttäen tapahtunut maksu. Konkurssipesä ei ole edes väittänyt, että pankki olisi osallistunut tai myötävaikuttanut konkurssipesän ilmoittamaan järjestelyyn ja siten yhtiön suoritukseen omalle tililleen. Näin ollen kysymyksessä ei myöskään ole ollut konkurssisäännön 46 §:n b kohdassa tarkoitettu lahjoittamiseen verrattava oikeustoimi, jolla on tarkoitettu loukata muiden velkojien oikeutta.

Sopimusehtojen mukaan kysymyksessä on ollut luotolliseen tiliin perustuva velka, jota yhtiö velallisena on voinut lyhentää milloin tahansa, mutta jota pankki velkojana ei ole voinut vaatia maksettavaksi muutoin kuin noudattamalla sopimusehtoja. Luotollisen tilin sopimusta ei ole kummaltakaan puolelta irtisanottu eikä pankki ole vaatinut yhtiöltä suoritusta nojautumalla sopimusehtojen mukaisiin erääntymisperusteisiin. Puheena oleva maksu Sijoituslinkki Oy:n luotolliselle postisiirtotilille ei ole tapahtunut yhtiön liiketoiminnasta kertyneillä varoilla, vaan rahalla, jonka yhtiö on nostanut toisesta pankista maksua varten. Maksu on muutenkin ollut muista tilitapahtumista ilmeneviin suorituksiin verrattuna poikkeuksellinen eikä siihen ole ollut yhtiön toiminnan ja siihen liittyvän tilinkäytön kannalta liiketaloudellista perustetta. Maksu on suoritettu vain kuusi päivää ennen kuin yhtiö omasta hakemuksestaan asetettiin konkurssiin.

Näissä olosuhteissa 400.000 markan maksu 399.939,14 markan velkasaldoa osoittavalle siirtotilille, jonka luottoraja oli 400.000 markkaa, ei ole ollut tuon tilin tavanomaista käyttöä, vaan maksu on tarkoitukseltaan ja seuraukseltaan ollut verrattavissa tilivelan maksuun. Yhtiö on siten viimeisenä 60 päivänä ennen konkurssinsa alkamista maksanut pankille 399.939,14 markan velkansa, joka ei maksuhetkellä ollut joutunut maksettavaksi. Näin ollen tuo maksu konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla peräytyy.

Pankin on korkolain säännösten nojalla maksettava palautettavalle määrälle 16 prosentin viivästyskorko haasteen tiedoksiannosta lukien.

Konkurssipesä on voittanut jutun. Tämän vuoksi pankin on korvattava sen oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Postipankki Oy velvoitetaan suorittamaan Sijoituslinkki Oy:n konkurssipesälle ennenaikaisesti suoritetun velan palautuksena alempien oikeuksien tuomitseman määrän asemesta 399.939,14 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.1.1989 lukien. Oikeudenkäyntikuluja koskevilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Pankki velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle korvaukseksi vastauskuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Hovioikeuden tuomiossa mainitun jälkivalvontaosoituksen valvonta-aika alkaa tämän tuomion antopäivästä.